Turhanpäiväistä höpinää

Kirjoitin aiemmin, että tahdon keskittyä tässä blogissa opiskelukokemukseen, enkä henkilökohtaiseen elämääni. Mulla on kuitenkin tällä hetkellä tylsää, joten teen poikkeuksen.

Eroavaisuuksia Suomen ja Britannian välillä:

- Kahvi. Mistään et saa perus kahvinkeittimellä tehtyä kaffetta. Aina pitää ostaa jotain erikois-espressohässäköitä. ja se on kallista. Esim. pieni latte maksaa vähintään 1,7 puntaa = 2€. Kotona vedetään pikakahvia.

- Liikenne. Mistä tunnistaa turistin? Hän on ainoa, joka odottaa valojen vaihtumista (jalankulkijat). Täällä ei kukaan jalankulkija odota valoissa!

- Juustohöylä on tuntematon käsite. Samoin sana paprika (= täällä päin pepper)

- Toilet = WC. Bathroom = kylpyhuone, missä on kylpyamme. 

- Kana. Sitä syödään. Aina. Paljon. Eikä kauheesti mitään muuta. useimmiten vielä uppopaistettua tai jollain tavalla epäterveellisenä versiona. Se myös maistuu kummalliselta. mistään et saa valmiiksi marinoituja broilerin fileesuikaleita.

- Joka ruoassa on majoneesia.

- Täällä ei sada läheskään niin paljon kuin luullaan.

- Mäkkärissä on eri lista kuin Suomessa.

- Täällä mitä tahansa neljällä seinällä varustettua kellaria baaritiskillä saa kutsua yökerhoksi. Juomien hinnat on samoissa lukemissa kuin Suomessa, ehkä hieman halvempia. Shotit on 2-3cl. Juoma-alennuksia näkee aika usein.

- Portsarit tai baarihenkilökunta eivät ymmärrä käsitettä tippi. Portsareita ei edes kannata yrittää tipittää, voivat loukkaantua (nimim. kokemusta on).

- Taksihinnat on suurinpiirtein samoissa lukemissa kuin Suomessa.

- Vaatteiden hinnat on suurinpiirtein samoissa lukemissa kuin Suomessa.

- Rööki on kallista. Aski on n. 6,6 puntaa = 8,2€. Täällä näkee vähemmän tupakoivia ihmisiä kuin Suomessa. Yökerhoissa ei ole tupakkakoppeja. Moni polttaa kotona sisällä.

- Julkinen dokaaminen on kiellettyä. Portsari saattaa evätä pääsyn yökerhoon, jos näkee että juot omia juomia kun esim. jonotat sisälle. Poliisi saattaa ottaa juomat pois, mikäli juot niitä esim. matkalla baariin. Käsittämätöntä, tiedän.

Lähikaupasta päivää. 0,5l siiderit alle 2€.

- Viiniä, mietoja juomia ja tiukkaa viinaa saat mistä tahansa perusmarketista. Yleisesti halvempaa
kuin Suomessa. Champagne Charlie's on liike, mikä myy pelkästään alkoholia, ja on auki keskiyöhön.

- Täällä ei kauheasti ole erillisiä apteekkeja. Boots on liike, mikä myy apteekkituotteita, meikkejä, hajuvesiä ym kosmetiikkaa. Sieltä saa myös reseptilääkkeet.

- Täällä ei ole isoja sipsipusseja. Kaikki "isot" pussit sisältävät n. 6 pienempää pussia. Valmisdippejä löytyy joskus, kermaviiliä ja erillisiä maustepusseja ei.

- Karkit = p*skaa. kumisia tai suklaata.

- Leffavuokraamoja ei ole.

- Livemusaa on enemmän.

- Täällä ei tunneta credit/debit- yhdistelmäkortteja. Ilmeisesti niitä ei edes valmisteta.

- Kassaneiti pakkaa ostokset ruokakaupassa (yleensä miten sattuu). Ostoskärryjä näkee harvoin, täällä ei oo sellaista isojen supermarkettien kuten Prisma/Citymarket/S-market - meininkiä. Ainakaan itse en oo törmännyt vastaaviin vielä. Muovipussit on sellaisia rahisevia ja pienempiä kuin Suomessa. Ainoa kassa liukuhihnalla, minkä oon nähnyt, on Lidlissa. 

Saatan olla joissain em. asioissa väärässä, nämä ovat henkilökohtaiseen kokemukseen perustuvia huomioita! :)


Mitä kaipaan Suomesta:

- Juusto. Se on täällä erilaista.
- Italiansalaatti
- Perus suodatinjauhettu kahvi
- LONKERO. (+ muu suomalainen alkoholi)
- Kaikki mikrossa lämmitettävät valmisruoat kuten kinkkukiusaus. Lihis, karjalanpiirakka.
- Arlan classic feta
- Suomalainen kana
- Hesburger. Mäkkärin valkosipulimajoneesi.
- Euro
- Siistit yökerhot
- Autolla ajaminen
- Suomen kieli
- Fillari
- Ruisleipä
- Kunnon irtokarkit
- Leffavuokraamot
- Karaoke

Tässä kaikki tältä erää, nyt studioon äänittämään bändiä!

Deadlinet lähestyy

Taitaa olla päivityksen aika. En halua päivittää tätä blogia turhan usein, aloitin koko homman vain ja ainoastaan sen takia, että jonain päivänä (ehkä) joku opiskelija harkitsee vaihtoon lähtöä, löytää tämän blogin, ja saa sen perusteella jonkinlaisen kuvan, minkälaista opiskelu Briteissä voi olla. Blogi, mikä keskittyy enemmänkin opiskelukokemukseen kuin itse kirjoittajaan henkilökohtaisesti. Itse olisin kaivannut jotain vastaavaa, kun itse hain vaihtoon.

Itse asiaan siis.

Ensimmäisen viikon jälkeen mulla oli ongelmia lukujärjestyksen kanssa. Solentin nettiportaalissa pystyy mm. katsomaan lukujärjestyksiä viikko viikolta, uusimaan kirjaston lainoja, lähettämään maileja, katsomaan kurssimateriaaleja - oikeastaan tekemään kaikkea, mikä liittyy millään lailla opiskeluun ko. yliopistossa. Mitä tulee lukujärjestykseen, en ensimmäisen viikon jälkeen nähnyt omaa (henkilökohtaista) lukkariani. Jouduin setvimään asiaa monien mutkien kautta (mm. lähettämään mailia tiedekuntaan, suuntautumisvaihtoehdon vastaavalle, erinäisille sihteereille ja mailailemaan ihmisille, joista mulla ei ollut hajuakaan, keitä he ovat) Parin viikon jälkeen sain vihdoin lukkarini näkyviin portaaliin. Tiesin kyllä, mille luennoille osallistua minäkin päivänä, ongelma vain on, ettei lukujärjestys pysy samana kuin muutaman viikon kerrallaan.

Suurimpana ongelmana on ollut se, että olen vaihto-oppilas. Kaikki muut samaa suuntautumisvaihtoehtoa opiskelevat ovat automaattisesti mukana ryhmissä, osoitelistoissa yms. Mutta koska olen vaihtari, en esim. alkuun saanut lainkaan opettajien maileja, en ollut virallisesti missään ryhmässä jne. Esimerkki: Äänityskurssilla tehtävänä oli muodostaa ryhmät, joiden kanssa äänitetään. Jon Walls oli tulostanut kaikkien kurssilla olevien nimet studion ilmoitustaululle, jotta voimme muodostaa ryhmiä. Mun nimeä ei tosin ollut ko. listassa. Lisäksi, jos Jon lähetti infoa seuraavan viikon tunneista, mä olin ainut, joka ei mailia saanut.

Nyt, n.kuukauden jälkeen, asiat alkaa vihdoin sumpliutua. Varmasti takapakkeja tulee vielä, mutta olen ollut jokaiseen opettajaan henkilökohtaisesti yhteydessä, joten toivottavasti saan saman infon jatkossa, mitä muutkin oppilaat.

Liveäänikurssilla muodostettiin alkuun ryhmät, jotka tekevät siis livetapahtuman alusta loppuun. Meidän ryhmässä on yksi enemmän (7 oppilasta) mitä muissa, joten meidän pitää panostaa enemmän tapahtumaamme. Oon itse todella innostunut ideasta tuoda bändi Suomesta tänne keikalle. Mutta ajatus tuo mukanaan myös paljon riskejä. Jotta se olisi mahdollista, on kyse rahasta, mitä meillä ei ole. Yliopisto tukee meitä kahdella tavalla: voime varata ilmaisen livepaikan (The Joiners) sunnuntaisin, ja saamme x määrän A3-julisteita (n. 100kpl). Mikäli haluamme maksaa bändeille ilman lipputulojen riskiä, joudumme maksamaan omasta taskustamme tai hankkimaan sponsoreita. Moni paikallinen bändi olisi varmasti valmis esiintymään ilmaiseksi, mutta mitä tulee suomalaiseen bändiin, pitää kattaa kulut ennen sitä.  Oon alustavasti ollut yhteydessä erääsen suomalaiseen bändiin (meidän luokalla), mutta ennen kuin lyömme mitään lukkoon, tahdon olla varma, että kulut katetaan. Meillä on ollut muutama ryhmätapaaminen, ja keksimme loistavan teeman: sunnuntaina, ennen ystävänpäivää, juhlistaisimme ns. anti-ystävänpäivää, mikä olisi suunnattu särkyneille sydämille, sinkuille ja protestina kaupallisuudelle. Lisäksi mietimme mahdollisuutta liittää hyväntekeväisyys tapahtumaamme: lipputuloista x määrä menisi "British heart foundation" - yhtiölle, mikä tukee sydänsairauksista kärsiviä. Harmi vain, että eräs muukin ryhmä keksi saman idean. Joten nyt olemme tavallaan pulassa koko teeman suhteen. Pidämme ryhmäpalaverin piakkoin, katsotaan, saammeko uusia ideoita aikaiseksi.

Kurssi, mikä on pitänyt mut kiireisimpänä, on äänityskurssi. Meidän ryhmässä on kolme opiskelijaa: minä, Oliver ja Tom. Oliver on opiskellut äänitekniikkaa jo aiemmin, samoin Tom, joten ollaan hyvin määrätietoinen kolmikko. Etsimme bändiä jonkin aikaa: olimme jo buukkaamassa bändiä nimeltä Moody Tuesday (kävin jopa niiden livekeikalla), mutta olimme jo varanneet studioaikaa, mihin he eivät voineet sitoutua. Oliver tiesi erään bändin nimeltä Simon Says, ja esitteli bändin tuotantoa meille. Kaikki me pidimme heidän biiseistään, ja ko. bändi oli tehnyt jo aiemmin yhteistyötä oppilaiden kanssa liittyen ko. kurssiin. Oliver oli äänittänyt bändiä jo aiemmin, ja tiesi kundit jo entuudestaan, ja studioaikataulut sopivat heille, joten päätimme äänittää heidän biisejään.

Jon Walls (äänityskurssin opettajamme) on analogimaailman pioneeri, ja hän olettaa meidän äänittävän mahdollisimman "autenttista" soundia: minimaalinen eq ja kompressointi tapahtuu jo signaalitien alussa, ennen sekkariin menoa. Tästä äänitetystä materiaalista tehdään "monitor mix", eli vain panorointi ja tasot. Pääasiallisesti hän olettaa meidän äänittävän koko bändin yhdessä sessiossa, yhdessä soittotilassa. Ongelmana on vain se, että se on mahdollista vain yhdessä studiossa, missä soittotila on tarpeeksi iso, missä on analogimikseri, ja se on jatkuvasti varattu. Meidän kohdalla ongelmaksi tuli tehtävän epäselvyys liittyen siihen, että käytimme joka sessiossa digitiskiä. Olimme jo äänittäneet bassot ja rummut ennen kuin tajusimme, että meidän olisi pitänyt äänittää materiaali raakasoundin lisäksi auxien kautta (eq ja kompura). Puhuimme asiasta opettajalle, ja hän sanoi, että tehkää korjaukset jälkikäteen (esim Pro Toolsin auriosuiten kanssa), kunhan hän ei näe mitään plugareita liitettynä palautettavaan sessioon.

Olemme äänittäneet matskua viidessä sessiossa. neljännen session jälkeen otin oman biisini (päätimme, että jokainen tekee yhdestä biisistä miksauksen säästääksemme aikaa) käsittelyyn, ja löysin yhden (ja pahimman) ongelman: Klikkiraita vuoti todella pahasti moniin raitoihin kuulokkeiden kautta. Jopa DI bassoraidassa oli klikki! (älkää kysykö, miten). lisäksi joissain stemmoissa oli parantamisen varaa, joten varasimme ylimääräisen session korjataksemme aiemmat mokat. Onneksi bändin jäsenet ovat mukavia tyyppejä, ja ymmärtävät, että välillä sattuu ja tapahtuu, ja sumplivat aikataulujaan, jotta pääsivät uudelleen studioon. tosin basisti sai tiedon vähän liian myöhään, ja tuli studioon tuhannen päissään! :D hoiti kuitenkin oman osansa kuin ammattilainen. Arvostan.

Pidimme siis viimeisen session eilen, pelkästään sen takia, etten ollut tyytyväinen äänittämäämme materiaaliin. Olen sitä mieltä, että parempi sanoa ääneen, jos jokin mättää, kuin antaa bändille valmis miksaus, mikä on p*skaa. Nyt mulla on jotain materiaalia, mikä auttaa parantamaan koko biisin laatua. Pojat epäilivät todella paljon mun vaatimuksia esim. stemmojen suhteen, mutta päädyin vaan sanomaan, että tiedän mitä teen, uskokaa mua, biisi tulee kuulostamaan paremmalta näiden muutosten jälkeen. Kaipa näissä asioissa pitää vaan pysyä tiukkana! :)

Meillä on myös Histories of Popular Music - kurssi, mikä on aivan varmasti haastavin kurssi tähän mennessä. Mun ns. akateeminen englanti ei ole ihan parasta mahdollista, ja meidän tehtävänä on tehdä powerpoint presentaatio ryhmissä (n. 20 min.) liittyen johonkin tiettyyn albumiin, mikä on jollain lailla "historiallisesti" oleellinen, mikä on jollain tavalla muokannut populaarimusiikkia. Ei se, että valitsette albumin, mutta tehtävänanto on analysoida, MITEN ko. albumista on aiemmin kirjoitettu. Oleellista ei ole se tieto, mikä liittyy itse albumiin, ja mitä siitä voi kertoa, vaan se, mitä muut niistä ovat kirjoittaneet. Tämä pitää myös yhdistää erinäisiin teoreetikoiden teksteihin. (Tiedän, tämä on hepreaa suomeksi, voitte vain kuvitella, mitä se on englanniksi!!!) .

Se niistä kursseista. Yksi asia mistä olen halunnut puhua jo jonkin aikaa, on koulutus. Suomalaiset eivät käsitä, kuinka etuoikeutettuja ovat, kun saavat opiskella "ilmaiseksi". Itse opiskelen Tampereen ammattikorkeakoulussa, ja yksikkömme toimii Virroilla. Joka vuosi valitaan n. 20 opiskelijaa vuosikurssille. Kontaktiopteusta on n. 30h viikossa. Varsinkin meidän suuntautumisvaihtoehdon puitteissa on mahdollista saada henkilökohtaista ohjausta opettajilta, jotka ovat enemmänkin ystäviä ja "mentoreita", joka osaavat ohjata sinua henkilökohtaisesti kohti havittelemaasi uraa. Solentissa opiskelee 18000 opiskelijaa. Meidän suuntautumisvaihtoehdolla 100 oppilasta/vuosi. Nämä opiskelijat maksavat tuhansia euroja koulutuksestaan täällä. saadakseen mitä?  luentoja 12h viikossa sadan muun oppilaan kanssa?

Välillä tuntuu, että olen liian etuoikeutettu opiskelemaan täällä, tai missä tahansa muualla. Ymmärrän kyllä, että väestölukemat ovat kymmenkertaiset verrattuna omaan maahani, jollain tavalla sitäkin on pakko rajoittaa. Puhuimme asiasta kämppikseni kanssa, ja mietimme yhdessä, mihin kyseinen raha menee? mikäli pelkästään 18000 oppilasta maksaa tuhansia euroja koulutuksestaan yhdessä yliopistossa, miksei yliopistot ole paremmin varustettuja? Esimerkiksi verrattuna omaan yliopistooni, meidän studiot ovat ylipäänsä laadultaan parempia, kaikin tavoin, kuin täällä. Mutta lyhyesti, olen oppinut todella suuresti arvostamaan opetuksen ja koulutuksen laatua Suomessa!

Ensi kerralla taas lisää :)